Loppu - The End

Jännitys alkoi tiivistyä, kun pari päivää ennen deadlinea en ollut vieläkään saanut saapumisviestiä kuvistani. Lopulta marssin liikkeeseen ja siellähän ne olivat.. Muihin kuviin olen tyytyväinen, mutta vesikuva on melko epäselvä. Käytin siihen sittenkin liian pitkää suljinaikaa, vaikka se kuvaushetkellä ei tuntunut kovin pitkältä. Tai ehkä olisi vain pitänyt jaksaa ottaa se jalusta mukaan, niin kuvasta olisi saattanut tulla hiukan selkeämpi. Tässä tapauksessa mieleen tulee ainoastaan vanhat epäonnistuneet valokuvat, mutta ehkä kaikessa ei voi onnistua. Lisäksi kuvan ylivalottuneisuuteen saattaa hyvinkin vaikuttaa se tosiasia, että käytin ISO 800-filmiä.

Toinen, missä arvasin ettei paljoa eroa näy, oli puukuva. Toki värikuva on eläväisempi, kun rungon väri häivähtää kellertävään ja ruskeaan ja taivas on aavistuksen sininen. Kunnollisen eron, ja tunnelman muutoksen huomaakin kenties tässä tapauksessa vain jos malttaa tutkia kuvia tarkemmin, ja mikäli ne ovat lähekkäin kuten alla.

Täytyy myöntää, että vaikka puukuvissa mustavalkoinen oli enemmän mieleeni, niin valon liike -kuvassa värillinen oli mielestäni hienompi. Toisaalta mustavalkokuvassa kontrasti on suurempi ja valo näyttää kirkkaammalta, mutta värikuvassa valon keltainen väri tekee siitä elvämmän ja näin mielestäni kivemman. Noiden kuvien katsominen vierekkäin on kyllä oikeasti melko hupaisaa, koska niiden tunnelma on niin erilainen. Värikuva näyttää jollain lailla rauhallisemmalta, kun valojuovat ovat melko ohuita, mutta mustavalkokuvassa tunnelma on ihan erilainen. Valotusaika olisi ainakin voinut olla hiukan lyhyempi, niin kuvasta ei olisi tullut niin levoton.

Auringonlasku-kuva on myöskin mielestäni onnistunut, sillä siinä rajaus onnistui hyvin. En yllättynyt, että aurinko on puhkipalanut, mutta taivaan eri sävyt kyllä erottaa, ja siitä olen tyytyväinen.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä ensimmäisenä värikkäistäni lehdistä ottamani kuva. Mainitsin jo aikaisemmin, kuinka joskus mustavalkoisuus tylsistyttää kuvan, ja juuri niin kävi tämän kuvan kanssa. Värikuva on iloinen ja raikas, kun taas mustavalkokuvasta ei ainakaan ensimmäisenä tule mieleen ilo ja riemu. Ei se masentavaltakaan näytä, mutta täytyy kyllä myöntää, että suurempi kontrasti kuvassa olisi tehnyt siitä mielenkiintoisemman. Nyt se jää hiukan laimeaksi. Lisäksi rajaus olisi voinut olla enemmän vasemmalla. Ihan kivan näköinen se silti on, eikä se suinkaan niin puhkipalanut ole ettei siitä näkisi sävyeroja.

Ja keksin vihdoin työlleni nimenkin: Mustaa ja valkoista valoa. Halusin, että nimi viittaa jotenkin mustavalkoisuuteen, koska sehän tässä on nyt pääasiana koko työssä ollut, ja lopulta keksin tuon. Se on erään lempibändini, Tumppi Varonen & Problems?:n, biisin nimi, joten kunniaa sen keksimisestä en kyllä voi itselleni ottaa. Ainoastaan voin onnitella itseäni, kun keksin sille hyvän käyttökohteen.