Alunperin tarkoitukseni ei ollut kuvata auringonlaskua, mutta näin niin täydellisen ikkunastani, että en voinut vastustaa kiusausta. Kuvan keskellä näkyvän kuusen silhuetti oli täydellisesti juuri auringon kirkaimman valon edessä, jolloin se näkyy mahdollisimman tarkasti ja mahdollisimman tummana.
Auringonlaskusta saa aina ottaa yllättävän monta kuvaa, ennen kuin on edes suunnilleen tyytyväinen tulokseen. Yleensä aina kun itse aurinko on sopivan kirkas ja siinä näkyy muutakin kuin vain valkoinen puhkipalanut läntti, muu taivas on liian tumma, jotta se näyttäisi hyvältä. Alla esimerkki tällaisesta kuvasta. Jos taivas tässä kuvassa olisi pari astetta vaaleampi, se olisi enemmän mieleeni. Nyt taivaan värit eivät pääse oikeuksiinsa tummuuden takia. Alhaalla näkyvä metsän raja sekä puiden silhuetit ovat kuitenkin mielestäni näin tummana parhaimmillaan.
Toinen ääripää on tietenkin liika valoisuus. Silloin kun taivaan vaaleansiniset värit näkyvät kunnolla, itse aurinko on vain valkoinen puhkipalanut kohta, jossa ei näy mitään yksityiskohtia, kuten pilviä. Myöskin kuvan alareuna on omasta mielestäni liian vaalea, kun tarkoitus on kuitenkin kuvata auringonlakua eikä suinkaan mitään muuta.
Valoisuuden lisäksi huomioon on otettaa seikka, joka vaikuttaa kuvan kiinnostavuuteen tai saattaa jopa pilata sen. Rajaus. Itse olen niin impulsiivinen fiiliskuvaaja, että yleensä huomaan huonot rajaukset vasta, kun katselen kuvia jälkeenpäin koneelta. Tilannekuva ovat tietenkin asia erikseen, mutta muussa kuvaamisessa pitäisi aina muistaa ottaa rajaus huomioon. Itsekin huomasin jälleen ottaneeni kuiva, joiden rajaus on joko kuolettavan tylsä tai muuten harkitsematon.
Seuraavat kaksi kuvaa ovat esimerkkejä siitä tylsästä rajauksesta. Metsän ja taivaan raja on aivan kuvan keskellä, jolloin kuvasta tulee tasapaksu ja lisäksi vasemmalla olevan koivun latva on rajautunut kokonaan pois. Alempi kuva olisi mielestäni valoisuudeltaan lähellä sopivaa, mutta rajaus pilaa sen.
Seuraavassa kuvassa metsän ja taivaan raja on jäänyt häiritsevästi liian alas, jolloin taivas korostuu liikaa siihen nähden, ettei siinä oikeastaan ole mitään jännittävää, kuten pilvimuodostelmia tai muuta vastaavaa. Tämä on kuitenkin kiinnostavuudeltaan paljon parempi kuin ylläolevat ja valoisuuskin on sopiva.
Koko kuvasarjan paras kuva on oikeastaan melko lailla samanlainen kuin edellinen, mutta metsän ja taivaan raja on hiukn ylempänä, jolloin taivas ei korostu liikaa. Aurinko olisi voinut olla hiukan tummempi, mutta toisaalta olen erittäin tyytyväinen taivaan väriin. Lisäksi alareuna on sopivan tumma, jolloin siinä ei näy mitään ylimääräistä joka veisi huomion pois auringosta ja sen väristä.
Odotan innolla filmikameran versiota tästä! Ja pitikin sanoa, että ajattelin vertailla väri- ja mustavalkokuvien tunnelmaa ja eroa vasta lopuksi kun olen saanut ne kehitettyä. Eli ei kannata huolestua, minusta vain olisi tyhmää muokata sama kuva mustavalkoiseksi ja sitten vertailla niitä, kun lopullisessa työssä mustavalkoinen kuva olisi kuitenkin erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti