Valokarnevaali

perjantai 19.10.:

Olin Pilvin kanssa Valokarnevaaleissa Linnanmäellä. Tarkoitukseni oli kuvata liikettä yöaikaan eli käytännössä valon liikettä. Ilta oli sateinen mutta fiilis hyvä: odotin saavani hyviä kuvia, koska huvipuistolaitteista saa huomattavasti mielenkiintoisempia kuvia kuin pelkkien autonvalojen kuvaamisesta. Ehdottomaksi suosikikseni nousi Kieppi, jonka istuimissa oli paljon erivärisiä valoja. Kyseinen laite liikkuu paljon eikä sen liikerata ole kokoajan samanlainen, joten kuvista tuli kaikista erilaisia.

Olen melko tyytyväinen kuviin, vaikka en käyttänytkään jalustaa vaan tuin kameraa jalkaani vasten kun istuin penkillä. Pienen tärähtämisen näkee oikeastaan ainoastaan laitteen edessä olevasta kaiteesta. Tietenkään kaikki kuvat eivät onnistuneet, esimerkiksi tässä kuvassa valotusaika oli liian lyhyt, ja kuvasta tuli liian pimeä eikä valon liikettä näy niin paljoa.

Minulla oli mukana myöskin Diana-kamerani, mutta sillä kuvaaminen ei ollut ihan nin yksinkertaista kuin ajattelin. Olin kyllä lukenut käyttöohjeen moneen kertaan ja ymmärtänyt sen, mutta sen täysmanuaalisuus tuotti silti ongelmia enkä voinut olla varma sainko tallennettua filmille ainoatakaan hyvää kuvaa. Päätin muuttaa suunnitelmaani ja ottaa käyttöön äitini vanhan Minolta-filmikameran, jota tiesin osaavani käyttää. Saatuani tämän päätöksen tehtyä olin helpottunut: ei tarvitsisi enää jännittää kuvien onnistumista.

sunnuntai 21.10.:

Lähdin Valokarnevaaleihin uudestaan, tällä kertaa yksin. Aikomukseni oli kuvata lisää liikekuvia, sillä en ollut aivan sataprosenttisen tyytyväinen perjantaina ottamiini kuviin. Tällä kertaa käytin jalustaa ja sainkin paljon parmpia kuvia. Perantaina kuvaisin lähinnä pelkästään Kieppiä, mutta nyt kuvasin enemmän muitakin laitteita ja lisäksi päätösilotulituksen.

Valotusaikaa piti jälleen kokeilla monta kertaa ennen kuin kuvista tuli hyviä.

Ja jälleen kerran tuli myös ei-niin-onnistuneita kuvia. Allaolevissa valotusaika oli liian pitkä, jolloin jotkin kohdat ovat palaneet puhki tai liikettä on liikaa jolloin se näkyy pelkkänä sekasotkuna.

Erityisen vaikeiksi kuvattaviksi osoittautuivat Ketjukaruselli sekä Kieputin. Ketjukarusellista otetut kuvat ylivalottuivat melkein aina, koska sen liike on samanlaista koko ajan, jolloin valot osuvat aina samalle kohdalle. Kieputtimen liike on sellaista, että kuvista tuli aina jotenkin outoja.

Tässä eräs harvoista onnistuneista Ketjukarusellikuvista, ja sen alla pieleen menneitä valotusaikoja

Tässä pari esimerkkiä millaisia kuvia Kieputtimesta tuli. Eivät ne sinänsä huonoja ole, niissä vain on jotain mikä häiritsee minua. Laitteessa ei ollut toisella puolella valoja ollenkaan jolloin kun se pyöri, ei valoja aina näkynyt. Lisäksi ainakin ensimmäinen kuva on tärähtänyt.

Kehrässä otetuissa kuvissa ei liikettä sinänsä esiinny niin paljon, koska kaikki kuvat näyttävät siltä kuin laite olisi kokonainen lautanen.

Päätösilotulituksen takia kaikki laitteet sulkeutuivat aikaisemmin kuin olin ajatellut ja sen takia koinkin toisen takaiskun. Päätin, että kuvaan Kiepistä kuvat lopulliseen työhöni, mutta juuri kun olin sen luona, kuulutettiin että nyt lähtee viimeinen kierros. Jalustassa oli juuri kiinni digijärkkäri, ja tiesin etten ehtisi saada sitä irti ja filmikameraa säädettyä valmiiksi siihen mennessä kun laite lakkaa pyörimästä. Päätin kuvata ainoastaan järkkärillä, vaikka se ärsyttikin ja paljon. Liikekuvat jäivät saamatta Linnanmäeltä, eli täytyy tyytyä johonkin muuhun liikkeeseen. Tosin en vielä tiedä, käyttäisinkö värikuvana jotain Linnanmäki-kuvaa ja mustavalkokuvana jotain muuta liikekuvaa. Täytyy pohtia asiaa.

Lopuksi vielä muutama kuva ilotulituksesta, joka päätti Linnanmäen kesäkauden 2012. Ensimmäisenä pari onnistunutta kuvaa, jonka jälkeen ajoituksellisesti epäonnistunut kuva ja viimeisinä liian pitkällä valotusajalla kuvattuja kuvia, joissa osa kuvasta on palanut puhki.