Polaroid-valokuvanäyttely

HS 26.8.2012

Vierailin Suomen Valokuvataiteen museon Polaroid-näyttelyssä Kaapelitehtaalla. Kävin siellä yksin, koska halusin tutustua näyttelyyn kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Yhteensä aikaa kului kierrellessä puolisentoista tuntia, vaikka se ei ollut mitenkään erityisen suuri. Melkein jokaisessa kuvassa oli kuitenkin katsomista ja ihailtavaa.

"Polaroid elää tällä hetkellä renessanssiaan retrohenkisenä valokuvatekniikkana. Sille tyypillinen estetiikka ja hetkellisyys lumoavat edelleen, kuten Polaroidia jäljittelevät kamerasovellukset osoittavat."

Eräs ilmiö, jota päätin heti alussa tutkia diplomini aikana on mainittu juuri tuossa näyttelyn esittelyssä. Vaikka nykyään digikamerat ovat melkein kokonaan syrjäyttäneet filmin, ja älypuhelimella saattaa jopa saada parempilaatuisia kuvia kuin halvimmilla pokkareilla, vanha viehättää silti. Älypuhelimiin saa ladattua applikaatioita, joiden avulla kuvan saa näyttämään vanhemmalta kuin se onkaan. Myöskin joissakin kuvankäsittelyohjelmissa on toimintoja, joilla kuvaan saa Polaroid-kuvalle tyypillisen valkoisen reunuksen tai filmin hammatukselta näyttävän efektin kuvan ylä- ja alareunoihin.

Mark Maher: American Polaroids (1992-2003)

Vaikka vanhanaikaisuus näyttäisi tällä hetkellä olevan muodissa, harva kuitenkaan haluaa ostaa vanhaa kameraa tai kaivaa niitä laatikoiden kätköistä uudelleen esille. Vanhanaikaisuus on kivaa, kunhan se on helposti saavutettavissa. Monet eivät loppujen lopuksi kuitenkaan halua nähdä vaivaa ostaakseen filmiä ja kehittääkseen sitä. Lisäksi kuvien on aina onnistuttava, joka ei filmille kuvattaessa ole aina mahdollista ensimmäisellä yrityksellä. Jo lapset haluavat nähdä heti kuvan oton jälkeen millainen siitä tuli. 11-vuotias pikkuveljeni hämmentyi erittäin paljon kun otin viime kesänä hänestä kuvan filmikameralla ja hän ei voinutkaan nähdä kuvaa heti. Muistan, että itse hämmennyin samalla lailla kun meille tuli ensimmäinen digikamera, josta näkikin kuvan heti eikä tarvinnut odottaa filmin täyttymistä ja kehittymistä.

Nelli Palomäki (2012)

Perttu Saksa: Forest (2012)

Helen Korpak (2012)

Polaroid-kameraa ei meillä eikä kenelläkään tutullamme ole koskaan ollut, joten se luonnollisesti viehättää minua erityisen paljon. Polaroid-yhtiö lopetti toimintansa vuonna 2008, koska se ei pystynyt tarjoamaan vastusta digikameroiden suosiolle, mutta vuonna 2010 se kuitenkin aloitti tuotantonsa uudelleen. Lisäksi The Impossible Project tuottaa nykyisin filmiä vanhoihin SX-70 ja 600-sarjojen kameroihin sekä kunnostettuja kameroita. Fujifilm on myös laajentanut pikakameroihin ja myy tällä hetkellä omaa kameramerkkiään.
(lähde: Polaroid-näyttely, http://fi.wikipedia.org/wiki/Polaroid-kamera (26.10.2012), http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Impossible_Project (26.10.2012), oma tietämys)

Senja Vellonen: Varjoja (1996-1998)

Christopher Doherty: Carousel (1985)

Jan Saudek: Beauty to Beast (1980)

Omasta mielestäni näyttelyn parasta, tai ainakin viihdyttävintä, antia olivat pari kokonaisen seinän kokoista kollaasia, joihin oli kerätty paljon normaalikokoisia kuvia muutaman suuren sijasta. Kuvien viihdearvoa kylläkin lisäsi merkittävästi niihin lisätyt tekstit.

Kalle Mustonen: Notes on Krakóv (2003)

Kaija Papu: Kaikki oli täydellistä (2008)

Näyttelyssä oli myös pieni studiontapainen, jossa on valokuvaaja paikalla keskiviikkoisin ja sunnuntaisin muutaman tunnin ajan ottamassa kuvia näyttelyvieraista kolmen euron maksua vastaan. Vieressä oli myös rekvisiittaa, joita voi pukea päälleen mikäli haluaa kuvaan jotain lisää. Valokuvaajan nimeä en löytänyt mistään, mutta alla muutama hänen kuvansa, joita oli seinällä mallina.

Näyttelyn ylivoimaisesti kiinnostavin teos on seuraava. Olen aikaisemminkin nähnyt vastaavia monesta kuvasta koostettuja kokonaisuuksia ja haaveeni on joskus pystyä kuvaamaan sellainen nimenomaan pikakameralla.

Wallace Wilson: Carter Timmins (vas.), Richard K. Lane (oik.) (1985)

Kokonaisuudessaan näyttely oli ehdottomasti käymisen arvioinen, ja olisinkin varmasti vieraillut tuolla vaikken olisikaan tekemässä lukiodiplomia! Näyttely on auki vielä 2.12. asti ja suosittelen todellakin vierailemista siellä.